Odottavan kevät on ollut tänä vuonna aikaisempia pidempi varsinkin jäiden lähtöä odottavan kalamiehen mielessä. Eilen voimistuneen pohjoistuulen myötä oli kuitenkin syytä piirtää kalenteriin iso rasti.

Töihin saapuessani päivä vaikutti eilen todella harmaalta, kuten niin monena aamuna aiemminkin tänä keväänä. Tuntui kuin tuo kirottu matalapaine räntäsateineen olisi jäänyt Suomen ylle pyörimään päästääkseen muutaman valonpilkahduksen lävitseen vain silloin tällöin. Kevään korkkausreissua oli jo kertaalleen siirretty kahdella viikolla ja puseroon alkoi hiipiä jo kevyt epätoivon tunne tulevan Haukkiklubin reissun onnistumisesta.

Jotain merkittävää kuitenkin tapahtui tuulen kääntyessä pohjoisen ja luoteen suunnalle. 

 Lähtö on lähellä ... nimittäin jäiden lähtö . Sitähän moni on viimeiset viikot palavasti odottanut ja sääennusteihin toistuvasti pettynyt. Ennen kuin joku keksii perustaa asialle oman nettisivustonsa, olen tähän loppuun kerännyt muutaman linkin jään sulamista seuraaville tiivistykseksi.

Kulunut jäätalvi on ollut monella tapaa erikoinen. Alkutalvesta kovat pakkaset pysyivät poissa, eikä meri meinannut jäätyä ensinkään. Helsingin edustalla meri jäätyi vasta tammikuun kolmannella viikolla. Jääkansi ehti huhtikuun alkuun mennessä kuitenkin vahvistua lähes normaalin paksuiseksi, mutta lähivuosiin verrattuna hidas kevään kehittyminen on nyttemmin hidastuttanut jäiden sulamista. Mielikuvaa hitaasta keväästä meidän kalamiesten keskuudessa lisää tietenkin polte päästä avovesikalaan pitkän odotuksen jälkeen. Monien pitkän ajan tilastojen valossa kevät ei kuitenkaan ole kovinkaan paljoa "jäljessä".

" Tänään perjantaina 31.03.06 on aikaa ensimmäiseen kalareissuun kaksi viikkoa.
Muistan kun valmistelimme reissua aikaa reissuun oli vielä kolme kuukautta.
Tuo aika tuntui ikuisuudelta katsellessani ikkunasta lumen leikkiä tuulen kanssa.
Avatessani ikkunan, tuntien jäätävän tuulen kasvoillani, ajatellen loputtomalta
tuntuvien päivien lipuvan vääjäämättömästi kohti kevättä.
Tuossa kevään odottamisessa on oma tarunhohtoinen loisteensa.
Kun kevättä odotellessa oli kulunut reilut kaksi kuukautta hiipi
puseroon epätoivon rintaa puristava tunne joka johtui edelleenkin
samasta näystä samaisen ikkunan ääressä.

 Samaisen ikkunan avutuessa
sama tuuli puhalsi vihaisesti kohden lämpöpatterin lämmittämiä kasvoja.
Vain ulkoa kantautuvissa äänissä oli havaittavissa pieniä muutoksia, linnunlaulua...