Sitten yhtäkkiä veneen ohi syöksyi valtava hauki - Janne epäili ensin merenneidoksi. Hauki suuntasi veneen ohi kohti kaislaa vieden mukanaan Mikin vaapun. Uusi sikakallis Fireline XDS (44,90EUR / 137m) katkesi millisekunnissa. Siiman kestävyydeksi ilmoitettiin 12,83kg... Tapansa mukaan, Mikki hehkutti jo "15-kiloinen!" ja "ainakin yli 12 kiloa" ja "tajuttoman leveä kylki". Janne, joka on monen ison hauen taltuttanut ja joka myös näki kalan selvästi, totesi puolueettomana konservatiivisena arviona että "oli se ainakin reilusti yli 10kg..." Muuta se lahti ei sitten antanutkaan, eikä ihme, taitaa nimittäin pikkuhauille olla aika stressaavia kulmia... Samaisessa lahdukassa Mäkky sai myöhemmin näyttävän tärpin ja reilu metrinen hauki vilautti kylkeä. Kalaa tuli päivän mittaan harvakseltaan, kunnes loppupäivästä pari vakiomestaa antoi enemmän evällisiä. Kalat tuntuivat olevan erittäin paikallisia. Monen hyvän alueen sisältäkin täytyi paikantaa noin aarin kokoinen kolo, jossa kaikki atiiviset kalat tuntuivat olevan. Ensimmäisestä tällaisesta kolosta tuli kolme haukkea plus muutama tärppi, vierestä ei mitään. Seuraavasta kolosta kaloja tulikin jo toistakymmentä.
Lauantai 15.10 Ilma:+10C, vesi:+12.5C, tuuli N 14-18m/s
Myrsky yltyy, tiedotti Ilmatieteenlaitos. No, ennustuksien paikkaansapitävyyksiä ehkä hieman kauhisteltiin illalla, joten illanvietto oli hiukan kosteahko. Aamulla vallitsi pieni matalapaine. Haukkiklubin tehonyrkki Duo Perfecto vahvistettuna vakiovaramiehellä, eli Mikillä, lähti hame korviin asti vedettynä suojan puolelle kalaan. Lopulta tuulen voimakkuus oli omien arvioiden mukaan 15-18 m/s. Duo Perfecton venekunta lähti Busterillaan ylittämään tuulen suuntaista kolmen-neljän mailin mittaista selkää, ilman pelättyjä ongelmia. Pelkäsimme myrskyvaroitusta hieman turhan paljon, eipä silti, tie oli kyllä kuoppainen. Sen sijaan toinen venekuntamme oli pienissä vaikeuksissa Suvillansa. Kovan tuulen puoleisilta rannoilta saimme pieniltä alueilta yhteensä pari-kolmekymmentä haukea. Ottipaikat eivät saaneet olla aivan pahimman aallokon riepoteltavia, eikä tyyniäkään, vaan jotain siltä väliltä. Ankkuri oli jokseenkin välttämätön apuväline. Illaksi sää tyyntyi lähes plägäksi, vanhat mainigit vain velloivat. Mökiltä lähtiessä oli toiselle venekunnalle leikkisästi toivoteltu "kireitä hermoja, katkenneita siimoja ja karkuutettuja kaloja". Siimojen osalta tämä valitettavasti toteutuikin. Mikkihän oli edellisenä päivänä jo aloittanut siimojen kanssa pelleilyn ja lauantaina Kapa jatkoi savottaa. Hän oli jostain käsittämättömästä syystä tehnyt noviisimaisen virheen ja ostanut Rapalan kuitusiimaa, joka aiheutti hänelle monta uistin- ja kalamenetystä. Illalla mökillä tutkimme siimaa ja 0.20mm vahvuisen siiman sai käsin vetämällä poikki todella helposti. Päivän suurimmaksi jäi noin nelikiloinen.



Sunnuntai 16.10 Ilma:+8C, vesi:+12.3C, tuuli NE 9-12m/s
Sunnuntaina Duo Perfecton venekunta lähti tämän viikonlopun ensimmäistä kertaa "toiselle vakipaikka-alueelle" noin monien mailien siirtymän taakse. Edellisen päivän oppeja pyrittiin hyödyntämään.

Aloitimme tutusta paikasta – Lentävän Virvelin Lahdesta. Paikka kuitenkin tuntui tyhjältä. Janne oli jo käynnistänyt myllyn ja Mäkky teki voimaharjoituksia ankkurin kanssa kun Mikki komensi toiminnan poikki. Siiman päässä nimittäin pyristeli hieman runsaampi evällinen. Kala tuli veneen viereen ja arvioitiin silmämääräisesti 4kg:n fisuksi. Uusi patenttinostokoukku hätyytteli jo pari kertaa kalaa ja haukki ponkaisi korkealle ilmaan. Tästä se jatkoi matkaa kovaa kyytiä veneen alle. Mikin jarru oli liian kireällä ja uusi XDS- siima katkesi jo toistamiseen! Ainoa syy ostaa huippukallis 33 eurosenttiä metriltä maksava siima oli ollut, että sillä säästyisi pari uistinta. Nyt oli kuitenkin käynyt juuri päinvastoin ja jo ensimmäisen käytön jälkeen menetyslistalla oli kaksi luottouistina sekä kaksi nättiä haukkea. Mikin pinnaa jo kiristi ja reklamaatiolappuja siimasta kirjoitettiin jo mielessä.
Karavaania ei kuitenkaan voinut pysäyttää. Matka jatkoi Kuolleen Hauen Lahden ja Veskun Punapää-salmen kautta muita tuttuja kaisloja koluten. Syönti tuntui aluksi olevan huomattavasti parempaa kuin edellisinä päivinä, vaikka kokoluokassa ei ollutkaan hurraamista. Janne sai yhden 3.6kg kalan. Parissa tunnissa siiman päässä oli käväissyt jo parisenkymmentä kalaa, ja fiilikset olivat hieman paremmat. Suuntasimme kokan kohti Tappajakampelan Lahtea – paikkaan, jossa Mikillä keväällä oli kalaniskusta katkennut vaappu. Lahti tuntui aluksi oudon tyhjältä. Sitten lukuisten kollien väsymättömällä väsyttäjällä, Jannella, tärähti. Nyt oli vihdoin tuhtia tavaraa tukevasti koukuissa kiinni ja ”reissun suurin kala” veikkausten alapää alkoi jo häämöttää, kuten myös piikkipaikka syyskauden pokaalijahdissa. Kala kasvoi silmissä mitä lähemmäs se tuli venettä. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua, kamerat kävivät ja koukku oli varmistamattomana kädessä. Jannen uitettua kalan veneen viereen, raati tuomitsi leveän haukkin noin 6.5kg kalaksi. Kala ei kuitenkaan pysynyt riittävän kauan paikallaan, jotta koukkua olisi saatu vietyä kohteeseen. Vene ei ollut ankkoroituna, vaan se lipui eteenpäin. Kala kierähti ympäri vedessä ja heti perään Janne teki pienen, mutta kohtalokkaan, virheen – sormi lipsahti hyrräkelan napille ja siima löystyi. Seuraavassa hetkessä kala olikin jo irti. Mikki yritti heittäytyä perään, mutta turhaan. Nyt oli Jannen vuoro olla hetken hiljaa.

Muut luottopaikat olivatkin sitten täysin kuolleita. Keskipäivän siesta otetaan näköjään tosissaan tällä merialueella... Lopuksi palattiin lähtölahdelle. Tässäkin tahkottiin ensin tyhjää puoli tuntia. Viimeisten minuuttien aikana silppumagneetti Mikki selätti kuitenkin konekivääritahtiin kolme hauenpoikasta. Hyvin alkanut päivä päättyi lopulta aika keskinkertaiseen tulokseen. Päivän kummallisuuksiin kuului, että Mäkky tällä kertaa jäi kokonaan ilman kalaa ja tärppejä, kun Janne ja Mikki saivat kummatkin kymmenisen haukkea. Edellisenä päivänä Janne ja Mäkky taas olivat nostelleet tasatahtiin kalaa veneeseen kun taas Mikki ei tuntunut saavan mitään tarttumaan.

Summa summarum, Haukkiklubi kävi tällä kertaa toteamassa sen arvattavissa olevan tosiasian, että intiaanikesä, jossa kasvit kukkivat lokakuussa, vaikuttaa vedenlämpötiloihin ja näin ollen myös kalantuloon. Nyt vedenlämpö oli samaa luokkaa kun edellisvuoden Paraisten reissu. Silti tämäkin keikka oli hiuskarvan varassa voinut olla todella hyvä. Nyt se oli korkeintaan keskinkertainen, mutta muutaman tärpin ja lukuisien karkuutuksen kääntyminen toiseen suuntaan olisi muuttanut asioita kummasti, isoa oli jo liikkeellä...