maanantai 2.5.2005 veden lämpö 6-7.5 astetta
su-ke mukana: PMä, JKa, MMa

Wappua pidennettiin viikolla Paraisten haukkimetsästyskeikalla. Kuorsaussinfonian säestämän yön jälkeen suunnattiin länteen. Alkutaival matkattiin tankkereiden ja proomujen välissä pujotellen. Perille saavuttaessa keli oli se niistä tavanomaisista Haukkiklubin keleistä toinen: peilityyni ja pilvetön taivas (toinen vaihtoehto: kova itä/pohjoistuuli). Mikki alkoi nostellla jo ensimmäistä kolmekiloista jiginjatketta. Kalantulo oli kuitenkin heikohkoa (2-3 haukkea/tunti) joten rantoja edettiin kohtalaisen ripeään tahtiin. Lahdessa, jossa kalastimme, näimme menehtyneen kalan pohjassa, joten nimesimme paikan "Kuolleen hauen lahdeksi", mutta se antoi meille tyhjää. Parin tunnin tahkoamisen jälkeen Janne löi pohjat tiskiin ensimmäisellä Kalalla. Pituudessa, hampaiden koossa ja vehkeissä löytyi (koiras 97% varmuudella), mutta painoa ei kuitenkaan enempää kuin 5kg. Matkaa jatkettiin.

Janne ja Mäkky päättivät, että nyt Mikille näytetään, mistä kalaa saadaan. Mikki otti neuvosta vaarin ja varaslähdön. Uistin oli vedessä ja kolli kiinni jo ennen kuin Janne ja Mäkky ehtivät saada vehkeet käteen (tuomarineuvosto kokoontui pohtimaan mahdollista sääntörikkomusta, mutta katsoi ettei rikkomusta ollut tapahtunut). Kolli näytti pyrstöä jo kaukaa ja lähelle tultaessa kokoveikkaus oli 8 kg tienoilla. Kala oli huonosti kiinni (ulkoa yhdellä koukulla leuasta), mutta pienen väsyttelyn ja Mäkyn onnistuneen koukkauksen jälkeen se tuli ylös. Painoa 6.860kg, pituutta 97cm. Mammalla pullotti vielä vatsa, joten tulkitsimme kalojen olevan vielä kutemattomia.

Nyt olikin jo Mikin vuoro näyttää omia mestojaan. Sanat "tyhjääkin tyhjempi" lienevät liian lieviä kuvaamaan Mikin takuumestojen hautausmaatakin syvempää hiljaisuutta. Koko iltakeikan aikana saldo oli vain yksi rimpula. Selitystä etsittiin mm. veden lämpötilan muutoksista ja vedenpinnan laskusta. Lieköhän liian kauniilla kevätillalla ollut asian kanssa myös jotakin tekemistä.

Illalla riitti vielä ihmettelemistä Ilmataiteen laitoksen tuultakin nopeammista ennusteen muutoksista: kevyestä merituulesta ja harsopilvistä oltiin äkkiä siirrytty 17 m/s itätuulen ja vesisateen ennustukseen…

tiistai 3.5.2005
Herättiin aikaisin, tarkoituksena lähteä aamukalaan. Tunnelmaa latisti Ilmataiteen laitoksen totaalisen ja epäonnistuneisiin ennusteihin. Mistä me oikein maksamme? (reklamaatio tulossa). Edellisenä iltana oli ennustettu 15-17 tuulilukemia, ja toteutuma oli noin 3-4m/s. Vettä tuli taivaalta niin paljon, ettei ollut mitään järkeä lähteä kastumaan. Päivä vietettiin Jennan ja saunan seurassa. Illalla käytiin pikaisesti kalassa, mutta aika laihoin tuloksin. Ei jäänyt jälkipolville kertomista. Kalojen kutu on jo alkanut, siitä todisteena Jannen uistimeen vahingossa tarttunut mätisaalis.

keskiviikko 4.5.2005
Ilmojen haltija heitti meille pilvisen, mutta täysin tyynen päivän. Aamulla lähdimme heti tankkaamaan ja hankkimaan täydennystä ruokavarastoihin. Sillä suunnalla oltuamme annoimme 'Kapan lahdelle' vielä yhden mahdollisuuden. Turhaan, sillä taas tuli nollatulos. Kapan lahti on matala, 1.5-2m, ja haukkimammat ovat nyt syystä tai toisesta jättäneet paikan. Sieltä teimme noin 45 minuutin pikasiirtymän länteen. Tutuilla paikoillamme oli järkyttävän hiljaista. Itseluottamuksen horjuttua pahemman kerran löysimme yhden paikan, josta saimme edes vähän kalaa. Jo Mäkyn 4.0kg kalakin palautti meidät vähäksi aikaa onnen syrjään kiinni. Taas tuli takkiin, koska seuraavalta hyväksi todetulta paikalta nyhdettiin tyhjää. Palattiin vähän takaisin päin, ja löysimmekin päivän toisen kalapaikan, josta Mikki repi sinttiä oikein olan takaa. Yhteenvetona täytyy sanoa, että kalastus tällaisella täysin tyynellä ilmalla yhdistettynä keväthauen käyttäytymissääntöihin oli meille tänään ylitsepääsemätön asia. Iltapäivällä Mikin vaappun perässä nähtiin kampela, liekö uteliaisuuttaan irtosi pohjasta lähes pintaan saakka vaapun vanavedessä. Yhteensä saatiin siis parisenkymmentä haukea, suurimman jäädessä neloseksi.

torstai 5.5.2005
to-la mukana: PMä, JKa, MMa, PLa, HMu, THi
Päivä valkeni raskaan pilviverhon säestämänä. Suunnattiin uusille apajille. Kuten usein käy, tuntemattomat vedet eivät tuottaneet mainittavaa tulosta, muutamat 3kg kalat jäivät näiltä vesiltä parhaaksi tulokseksi. Sadekuuroja tuli tiuhaan tahtiin mutta onneksi vesimäärä laskettiin mikrolitroissa, joten aina ehti välillä vaatteet kuivua. Vaihdettiin paikkaa tutumpiin.

Mikille oli jäänyt hieman paineita näyttää omia hyviä mestojaan, koska aikaisemmat olivat osoittautuneet surkeiksi. Mikki keksikin nopeasti minkä paikan näyttää. Vaikka paikka oli rankasti verkotettu, pääsi kuitenkin muutamasta paikasta heittämään. Alta aikayksikön Mikki itse jo nostelikin 4.3kg kalaa. Muutaman rimpulan jälkeen siirryttiin poukaman toiseen päähään. Tusinan tyhjän heiton jälkeen Mikillä tärähti jälleen. Kala tuntui ensin normaalilta kahden kilon puikkarilta, mutta alkoikin sitten painaa kummasti. Veneeseen se tuli kuitenkin helposti ja vaaka pysähtyi 6.6kg lukemiin. Tämä kala jouduttiin ottamaan eräksi. Perkauksessa fisun vatsasta löytyi kypsän mädin lisäksi myös puoliksi sulanut n. 400g lahna. Pikkunälkään.

Muuten hauen syönti oli selvästi jaksoittaista. Välillä syönti oli hetken hyvää, vain lopahtaakseen kohta taas uudestaan. Yhden kutulahden suulla tapahtumia oli tavanomaista enemmän. Haukkiklubin toinen venekunta saapui paikalle aamupäivällä, mutta erehtyi etsimään kalaa vääriltä mestoilta. Kalantulo oli ollut heille suuri pettymys, mutta saivat laihan haukisaaliin lisäksi myös vähän extroja.

perjantai 6.5.2005
Nopeat säätilan vaihtelut jatkuivat. Sää kirkastui heti aamupäivästä ja haukimiehen ikuiset kiroukset, aurinko ja tuulettomuus, vaivasivat. Ilmanpaineen lasku kuitenkin jatkui, jopa hieman kiihtyen (mbar 996). Kahdella venekunnalla pystyi haravoimaan laajempaa aluetta, joten veneemme suuntasivat eri alueille. Tulokset olivatkin varsin toisenlaisia. Jannen, Mäkyn ja Mikin venekunnalla oli vaihteeksi heikompi päivä, kun taas Patskun, Hekan ja Tuomon porukalla oli hyvä päivä.

JaMäMi aloitti luottomestojen kiertelemisen. Syönti oli heikkoa ja äärimäisen varovaista. Janne sai kuitenkin nätin n.6kg:n kalan kiinni jerkkiin, joka kuitenkin käänsi kylkeään ja irtosi veneen vierestä. Heti perään Mikki onnistui lennättämään virvelinsä veteen. Uppoaminen viiden metrin syvyyteen oli enemmän kuin lähellä, mutta selkärankarefleksillä tehdyllä käden heitolla arvokas setti pelastui.

Päivän oudoin tapaus oli kuitenkin Mikin megatärppi. Mikin kelatessa vaappuaan yhdessä lahdessa tärähti ja kunnolla. Mikki oli juuri ehtinyt huutaa että "nyt oli iso tälli", kun jo siima löystyi. Tällä kertaa kyseessä ei kuitenkaan ollut tavanomainen siiman tai perukkeen katkeaminen, tai edes lukon suoristuminen, vaan vaapun katkeaminen! Hauki oli puraissut kovasta muovista valmistetun vaapun kahtia . Ikuiseksi arvoitukseksi jää kuinka isosta kalata oikein oli kyse. Paraisten vesissä ei välttämättä kyllä kannata koiraa uittaa...Team JaMäMin suurimmaksi fisuksi jäi Jannen 4.8kg.