Myrskyä, pokeria ja yksi suurhauki - huhtikuu 07  Ote Ilmatieteen laitoksen sääennusteesta 19.4: "Perjantaina myös luoteistuuli voimistuu maan länsiosan maa-alueilla navakaksi ja läntisillä merialueilla mahdollisesti myrskyksi. Voimakas ja puuskainen tuuli saattaa aiheuttaa paikoin vahinkoa perjantaina ja lauantaina päivällä länsirannikon läheisyydessä." Nyt täytyy piirtää rasti alumiiniveneen kylkeen, kun kevätreissulla ei ollutkaan pelkkää hellettä ja tyyntä auringonpaistetta. Hyvä niin, odotukset olivatkin jo korkealla. Silti porukalla saaliiksi saatin vain yksi kunnon hauki, 12.7kg suurhauki. Hauenkalastus ei ollut tehokkainta mahdollista perjantain ja lauantain myrskyissä. Eipä ollut värillä paljon väliä, eikä sillä oliko siiman päässä vaappu, jerkki tai kumikala.
Meri oli vapautunut jäistä jo maaliskuun puolella, mutta Haukkiklubin ensimmäinen yhteinen hauenkalastusreissu tänä vuonna oli jo aikaa sitten sovittu huhtikuun lopulle. Kevät on ollut lempeä tähän asti, mutta Ilmatieteen laitoksen torstaina antamassa sääennusteessa oli siis vähän huonoja merkkejä.
Matkaan lähdettiin varhain perjantai-aamuna ja suuntana oli Saaristomeren tutut keväiset ottipaikat. Tuuli oli vielä aamulla rauhallinen ja perille saavuttiin normaalitunnelmien vallitessa. Kalaan päästyämme luoteistuuli tosiaan voimistui ja oli 16-19m/s luokkaa, puuskissa varmaan vielä hivenen kovempi. Suojan puoleisilla rannoilla kalastus oli kuitenkin vaivatonta ja haukia saatiin kohtuullisesti, vaikkakin suurin taisi jäädä 4,5kg:n kokoluokkaan. Duo Perfecton venekunnassa käytössä oli ensimmäistä kertaa keulamoottori (Minn-Kota Terrova), jota ahkerasti apuna käytettiinkin.
 Lauantai-aamuna tuuli oli jo niin voimakas, että päätimme ottaa rauhallisen aamupäivän ja odotella tuulen tyyntymistä, joka ennusteiden mukaan oli luovassa iltapäivällä. Hauki ei ollut kuitenkaan ihan perjantain kaltaisella ottituulella. Joukon kuopus Jens teki kuitenkin komeasti oman ennätyksensä 12,7kg haukimammallaan. Tämä hauki olikin sitten omaa luokkansa, seuraavaksi suurimpien jäädessä neljän-viiden kilon luokkaan. Mutta jos ei kerran haukia tullut, niin näimme kuitenkin muita lajeja, kuten hylje, merikotka, piisami ja kurki normaalien haahkojen ja meriharakoiden lisäksi tietenkin.
Sunnuntaina sää olikin sitten aivan jotain muuta kuin parina aikaisempana päivänä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja tuulikin oli heikennyt 6-8m/s:iin ja kääntynyt länteen. Hauki oli taas tosi tiukassa auringon paisteella, joitain nelosen ylityksia ja yksi vitosen ylitys kirjattiin tämänkin päivän kohdalle. Meriveden lämpötila oli viileimmillään ulkosaariston reunoilla alle kolme astetta ja sisemmällä lahdukoissa neljän ja puolen luokkaa. Minkäänlaista merkkiä hauen kudun alkamisesta ei ollut.
Okei, odotukset olivat taas aika paljon korkeammalla. Ei silti voi sanoa, että reissu on pettymys, jos veneessä on käynyt yksi yli 12-kiloinen ja tusinakaupalla muutamakiloisia. Jos tähän joku puolustuspuhetta kaipaa, niin sanottakoon, että tämän viikonlopun kalastustunnit olisi erilaisten sääolosuhteiden vallitessa saanut mahdutettua yhden päivän sisään. Eli jos ajateltaisiin tätä reissua yhtenä kalastuspäivänä, tulos ei välttämättä olisi hassumpi.
--Mäkky
Raportti samasta reissusta 'suvi445 myrskyvene'n silmin...
""
 PE aamulla lähdimme liikkeelle Nummelasta klo 7.00 ja vene laskettiin vesille n.klo 09.30.
Itse kalaan lähdimme heti, kun Patsu saapui paikalle. Sää olisi voinut olla hieman parempi.... ilma oli siis kylmä ja vettä satoi..myös tuulta riitti. Taisi olla 20m/s. Lähdimme siis suojaan haukkeja kalastamaan. Ja kyllähän niitä sitten muutama hauki tulikin, n.10kpl..ei mitään jätti-isoja, mutta ei myöskään mitään rimpuloita.
Kun olimme kaikki jäässä ja kalsarit alkoivat kerrankin kostua, päätimme lähteä mökille. OLIMME ONNEKSI IHAN MÖKIN LÄHELLÄ......EHKÄ. Mutta reissu sitten vähän venahti. KARTALLA EI EHKÄ oltu......33.6km tuli pienen kierron jälkeen matkaan kotiin. Matkaa ei myöskään helpottanut hirveä tuuli. HYVÄ HYVÄ, mutta takaisin mökille päästiin.(....varmaan oltiin tutun saaren takana, siinä tutussa lahdessa....oltiin oltiin... )
LATuuli aamulla kovaa ja puuskia riitti..Päätettiin yrittää vasta iltapäivällä heittokalastusta.Niinpä päädyimme(Janne,Arska,Kapa ja Mäkky) rantaan ja viritimme siikavavat ottipaikoille...ja avasimme rantabaarin...Mäkky toimi tuomarina ja kuvaajana.
 Klo 15 pääsimme taas itse asiaan,kun tuuli oli tyyntynyt ja aurinkokin vähän paisteli.
Kalaa tuli taas muutama, mutta ei ollut niin hyvä syönti kuin perjantaina.
Mutta onneksi saatin nähdä yksi iso hauki naapurin veneen pohjalla (12,7kg).
Ja kaikkien iloksi saaja ei ollut Mikki, vaan pikkuveli Jens.
Ilta meni nopeasti pokeria pelatessa....taisi loppua n.klo 04.30
SU
Aamulla suvi lähti taas klo 8.00 liikkeelle. Ilma oli kylmä, mutta aurinkoinen.
Haukia tuli taas muutama.
Aikamme heiteltyämme päätimme lähteä mökille syömään ja pakkaamaan tavarat.
ja kello 15 lähdimme kotiin.
--Kapa
Mikki: 'Talk about beginner’s luck!'
Tarina Jensin hurjasta ennätysparannuksesta alkoi jo rannasta. Myrskytuulten laannuttua suunnattiin venerantaan. Jens oli vasta toista kertaa mukana haukireissulla, joten oltiin vielä oppimiskäyrän alkuvaiheessa. Matkalla veneelle Jens kysyi Mikiltä miksi hän aina kantaa varavapaa mukana. ”Varmuuden vuoksi, jos ykkösvapa hajoaisi”, neuvottiin. Tämä sinänsä merkityksetön tapahtuma muuttui mielenkiintoiseksi sattumaksi kun Jensin juuri sidottu punottu siima katkesi itsestään matkalla ottipaikalle. Pienen tutkiskelun jälkeen huomattiin, että vavasta oli kärkivaparenkaan keraaminen osa hajonnut niin, että terävä kulma hankasi uudenkin siiman hetkessä poikki. Ei muuta kun varavapa käyttöön. Jens kysyi saisiko vielä lainata samanlaista viehettä kun Mikki oli tuloksekkasti uittanut edellisenä päivänä. Ottimestoille saavuttaessa Mikki otti nopeasti samalla pelillä ensimmäisen kakkosen ja pian sen jälkeen Jenskin sai reissun ensimmäisen kalansa. Kun kaisla oli lähes loppuun koluttu, kipparina toiminut Tomi kysyi vieläkö ajetaan ihan lahden pohjukkaan. Päätettiin kokeilla vielä sieltäkin...
 Hetken heittelyn jälkeen Jens sai kunnon tärpin. Aika pian huomattiin, että kyseessä oli isompi fisu. Ensimmäinen arvio pyöri 5 kilon nurkilla. Kala kasvoi kuitenkin silmissä. Vajaan minuutin jälkeen puhuttiin jo kasista, ja aika pian kymppikin kävi mielessä. Mutta mitä vielä! Kun kala näytti läheltä kylkeä, puheet siirtyivät jo 12-13kg tasolle. Jensin isoveljellä kulkivat jo kylmät väreet selkäpiitä pitkin kun vavan toisessa päässä oli kaveri, joka ei vielä ollut väsyttänyt edes kaksikiloista veneeseen! Mutta pelko oli turha, koska Jens toimi koko ajan rauhallisesti (samaa ei voi sanoa muista veneessä olleista...). Jarru huomattin nopeasti liian tiukaksi säädetyksi, mutta asialle oli vaikea tehdä mitään kun hauki syöksyili jatkuvasti lyhyellä siimalla ja jarru oli etusäädettävä. Aika nopeasti huomattiin myös, että tämä haukkimamma ei ollut tyhmä. Joka kerta kun kala näki vilauksenkin veneestä, se syöksyi salamana veneen alle. Tällaisia syöksyjä laskettiin peräti kymmenen kuusi minuuttia kestäneen väsyttelyn aikana. Lopuksi nostovastuussa ollut Mikki totesi, että edestä koukkaaminen oli mahdotonta ja päätti kokeilla toista taktiikkaa. Heti kun valtava pää tuli veneen lata näkyviin, Mikki toimi ja kala oli veneessä. Eufooriset huudot kantautuivat niin pitkälle, että toinen venekunta pyyhälsi paikalle viereisestä lahdesta ja rannalle tuli porukkaa katsomaan oliko joku merihädässä. Loppusilauksena koko tapahtumalle Tomi oli jostain kumman syystä, päättänyt kuvata juuri tämän kalan väsytyksen, vaikka emme aluksi osanneet edes aavistaa kalan todellista kokoa. Koko väsytys ja vapautus saatiin nätisti videolle jälkipolville (video tulossa näille sivuille myöhemmin).
Kalan paino asettui lopulta 12.7 kiloon, joka oli karvan verran enemmän kuin Mäkyn vastaava (12.6kg) samaan aikaan edellisvuonna. Juniori siis kepitti heti toisella reissullaan klubin yli sadan vuoden yhteenlasketun hauenkalastuskokemukseen. Talk about beginner’s luck!
--Mikki
|
Hauki | Reissut 
