Hauki taas harmaiden hiuksien aiheuttajana 

Haukkiklubin toinen syksyn haukikeikka lokakuun kolmantena viikonloppuna oli edellisen reissun toistoa. Hauki oli taas pirullisen hankala kaveri meille, ja/tai sitten emme taaskaan osaneet löytää sitä aktiivista haukikalaa, jota aikaisempina vuosina (ja vuosikymmeninä) olemme onnistuneet tekemään. Samat kirotut haukipuikkarit löytyivät kyllä rannoista, mutta usko alkoi loppua lauantain puolenpäivän maissa, kun hauenkalastus oli koko päivän ollut eri tehotonta. Onneksi osaamme kalareissuilla rentoutua muutenkin kuin kalastamalla. Vaikkei se paljon lohdutakaan, monet samalla alueella olleet kokivat saman kohtalon hauen kanssa. Ahven ja säyne olivat kuitenkin kuulemma perkauspaikkajuttujen mukaan olleet syönnillään.

Pe
ilma +8 / vesi +11.5 / tuuli 15ms E /sadekuuroja

Patsku, Hemuli ja Mikki suuntasivat suurin toivein merta edemmäs kalaan. Veden lämpötilan kolmen asteen lasku parissa viikossa antoi aihetta odottaa parempaa kalantuloa. Ahti ei kuitenkaan avannut aarrearkkuaan. Kaloja tuli harvakseltaan, ja pieniä. Päivän kohokodaksi jäi Mikin kollikarkuutus. Yhden kaislikon reunassa ensimmäinen heitto tuotti tällin, joka tuntui olkapäässä saakka. Hetken aikaa kala oli säyseä, mutta sitten sen paino alkoi tuntua. Kala ei ollut kaukana veneestä, mutta siimaa ei yrityksistä huolimatta tahtonut tulla kelalle lainkaan. Veneen vieressä Mikki yritti nostaa kalaa pintaan, mutta vapa vain taipui lisää. Lopulta 0.25 mm Fireline antoi periksi ja uistin jäi kalan leukaan. Mikin käsittämätön siiman- ja uistimenkatkeamissarja jatkui; 18 kuukaudessa hauet ovat vieneet Mikiltä jo 3,5 uistinta. Firelinet todistettavasti eivät kestä Mikin kolleja... Perjantaina Mikilläkin käytössä ollut superviehe toi tähän veneeseen kuitenkin parikymmentä haukea, suurimpien jäädessä 3 kiloon. - - -

Duo Perfecton venekunta lähti kovilla odotuksilla tähän päivään ja varsinkin tähän reissuun, edellisen ollessa todellinen pettymys, suorastaan isku päin kasvoja. Melko pian monet paikat koluttuamme huomasimme olevamme samanlaisessa haukityhjiössä kuin pari viikkoa sittenkin. Usko ei kuitenkaan loppunut hokiessamme veneessämme vakiintunutta mantraa: "Ei hätää, no problem, yksi hauki muuttaa päivän". Sitä kalaa ei koskaan tullut. illalla huomasimme, että mökin keinutuolilla oli mahdolisuus ottaa ylikierroksia.


La
ilma +12 / vesi +11.5 / tuuli 5ms SE /pilvistä

Toisena päivänä Patskun venekunta kolusi samoja vesiä kuin päivää aiemmin. Yksi 4-5 kg kala kävi Mikin uistimessa, mutta sylkäisi sen ulos saman tien. Kalantulo oli edellispäivää vaisumpaa ja loppui iltapäivällä kuin seinään. Suurimmat fisut jäivät vajaaseen kolmeen kiloon. Yksi ahvenkin tarttui haukikoukkuun.

- - -

Toisessa venekunnassa usko jaksoi pitää liekkiä yllä ehkä puolenpäivän kohdalle, jolloin usko alkoi rakoilla ja mökkimagneetti alkoi vetää venekuntaa entistä kovemmin. Jatkoimme hauenkalastusta sladdi otsassa vielä muutaman tunnin ennen kuin unohdimme koko kalalajin ja siirryimme kämpille saunan ja ruuan lämmitykseen. Jäsenten Arska ja Kapa (ja pari viikkoa takaperin Mäkynkin) syntymäpäiväjuhlat olivat illalla edessä. Arskan myötämielinen vaimo oli leiponut upean kakun, joka oli tyrskyjen läpi saatettu ehjänä meille tänne saareen. Kyllähän (myös) se maistui meille pettyneille haukimiehille.


Su
ilma +10 / vesi +11.5 / tuuli 5ms SW /vesisadetta

Sunnuntaina otettiin eri ilmansuunta. Tyynessä ja kaatosateessa kalantulo oli entistäkin nihkeämpää. Hemuli jäi tyystin ilman kalaa, eikä muillakaan ollut hurraamista. Koukkujen terävyys tuli todistetuksi, kun salakka tarttui suusta haukivaapun koukkuun. Päivän merkittävimmäksi tapahtumaksi jäi Patskun näköhavainto 5-6 kilon kalasta, joka seurasi uistinta veneen viereen ottamatta sitä kuitenkaan suuhunusa.

- - -

Duo Perfecton ja Arskan venekunta päätti poikkeuksellisesti jäädä mökille saunomaan ja valmistautumaan kotiin lähtöön. Eikä ollut huono ratkaisu, koska edellä mainittu Patsun venekunta sai niitä samoja peruspuikkari-haukia, mutta ei mitään mainittavaa. Kotimatka kuluikin sitten syväluotaavaa analyysiä tehdessä, aiheena oma hauenkalastus, motivaatio ja seuraavab reissun odotukset kautta paineet.

Seuraava reissu ja samalla Haukkiklubin viimeinen tänä vuonna marraskuun alussa tulee Suomenlahdelle, ja nythän ne odotukset vasta korkealla ovatkin. Näin huonoa syksyä ei olla meidän klubin historiassa (since 1986) vielä koettukaan. Mutta niin kuin sanottu "Yksi heitto, yksi hauki muuttaa reissun luonteen" voidaan pukea muotoon "Yksi hauki muuttaa koko syksyn luonteen". Näinköhän?