Kevättalven pakkastuulen purressa kasvoihin, auringon paisteen kuitenkin lämmittäen ne hetkellisesti, siirtyy ajatukseni kohti avovesikautta. Talven aikana tavara rasioissa on vaihtunut, määrä pysynyt suurinpiirtein samana. Siimoja vaihdellaan, keloja huolletaan.

Ajatuksen tasolla käyn kevään ensimmäistä reissua läpi, tuntien merituulen kasvoillani, suolan huulillani. Kevään ensimmäisen reissun perinteikkään kalastuspaikan tunnelma piirtyy verkkokalvoille täynnä odotuksia, toiveita, tunteita.

Ensimmäisestä reissusta on muodostunut jo aloitusrutiinit. Odotus aamuyöstä pihalla, lukematon määrä kalastukseen tarvittavaa välineistöä siistissä rivissä aamukasteen kastelemalla asfaltilla. Ylitsekiitävän hetken, auton ääniä kuunnellen, odottaen silmiini osuvaa auton valoa. Tuossa hetkessä on jotain maagista.

Ensimmäiseen reissuun on aikaa vielä kuutisen viikkoa. Tuon kuuden viikon aikana tulisi pajamme tuottaa uusia luomuksia haukkien kiusaksi. Tsägä-vaapun rinnalle protovaiheessa oleva Tuur-jerkki.
T:Haukkivesku