|
Kalareissun odottamisen tuskaa, I
|
| (03.02.2006) Kirjoittanut haukkivesku |
Syksyn ensimmäiseen Haukkikeikkaan aikaa n. 4 viikkoa.
Kesä meni ahvenkalastuksen parissa Kuusamon mökillä ja muutamalla kesäpilkintäreissulla Kuopiossa.
Aitoon haukkikalaan ei päässyt kiireitten takia.
Nyt kun syksyn ensimmäiseen reissuun on vielä aikaa tuo nelisen viikkoa alkaa odottaminen jo vaivaamaan päivittäisiä rutiineita.
Pasin kanssa viimeisiä omavalmistevaappuja viimeistellään, siimoja vaihdetaan koukkuja teroitellaan. Tulipahan käytyä kalastusvälineostoksillakin, kun tuntui vielä jotain tarvitsevansa rasioiden täytteeksi.
Odottamisen tuska kasvaa kahden viikon kuluttua, kun tulee poikien ensimmäinen yhteinen haukkikeikka. Itse jään rannalle ruikuttamaan kuin pikkupoika, joka ei äidiltään saanut ruikuttamaansa tikkaria.
Että sapettaa, menee koko viikonloppu odotellessa puhelinsoittoa. Jokainen tekstiviestin saapumisen ääni pompauttaa rannalle jääneen kalastajan alun ylös sohvalta ja singauttaa kohti puhelinta, jonka toivoo viestittävän jotain muuta kuin kalatapahtumia.
Tuon viikonlopun jälkeen olo helpottuu, on aika valmistautua omaan reissuun. Aikaa enää kaksi viikkoa. Alkaa mahdoton välineitten hypistely. Kaikki ylimääräinen aika käytetään varusteiden virittelyyn, niihin rasioihin piiloitettujen elottomien puupalojen liikutteluun.
Kunpa kalastus olisi aina tälläistä. Mukavaa se on aina, mutta odottaminen antaa sille oman mausteensa.
Kalastusviikonlopun ensimmäistä aamua jaksaa odottaa.
Tavarat siistissä kasassa, aamuyössä yökasteen kastelemalla pihamaalla, odotellen autonvalojen osumista kosteaan betoniseinään.
Kaukaa kuuluu liikenteen ääniä, niin mitäänsanomattomia tässä hetkessä. Auto kaartaa pihaan, varusteet autoon ja matkaan.
Käsi kohti reppua ja perinteiseksi muodostunut reissun ensimmäinen kylmä olut huulille kun turvavyöt on kiristetty ja matka alkanut.
N. kolme tuntia ja sitten ollaan kalassa.
T: Haukkivesku |
| « Takaisin |
HaukkiBlogi 
