Tänään kaivan kalastusvälineeni makuuhuoneen kaapista. Kunhan perhe on
vaipunut unten maille, alkaa oma spirituaalinen hetkeni kalastusvälineitä
ihaillen. Tuon asian vuoksi talvi joka itselläni katkaisee kalastuksen, on
tervetullut asia omasta mielestäni. Kevään ensimmäinen kurkistus
viehelaatikoihin, keloihin, vapoihin...tunnen olevani kalassa.
Tunnen kuinka venhollani avaan uutta väylää läpi kaislikon joka kasvojani
raapien, pyrkii estämään etenemiseni. Tunne kuinka vapani taipuu ensimmäisen
heiton singotessa ilmojen halki kuningatar hauen valtakuntaan. Vapani
vieheestäni välittämä tunne siitä että jotain on tapahtumassa....
Reissun alkuun on vielä kaksi päivää
On keskiviikko 25.04.2007, istun työhuoneeni tietokoneen ääressä
kirjoittamassa tätä tarinaa tietoisena siitä että kevääni saattaa vierähtää
ilman kalastusta. Sieluuni sattuu, mutta tällä kertaa elämässä menee muut asiat
kalastuksen edelle.
Yleensä keväisin olemme kokoontuneet kalaporukan kanssa yhteen ja nauttineet
viikonlopusta hyvän ruoan ja juoman tuoman lisän kera. Tämä kevät oli omalta
kohdaltani poikkeus jo pitkissä perinteissä. Ensimmäinen kevät jolloin en ole
vielä purkanut talven jälkeen kalastusvälineitäni, sen tuoman pahanolon takia.
Päätin kopaista kepillä jäätä ja anoa kalastavilta nettitovereilta vapautusta
tuosta pahanolon tunteesta. Laitoin anovan ilmoitukseni kalamies.com sivustolle.
Jo muutamassa päivässä oli halukkaita ilmaantunut jotka halusivat olla
mahdollistamassa Haukkiveskun kevätperinteen jatkuvuuden. Tarkoitus olisi ensi
sunnuntaina mennä kalaan Samthemanin ja mahdollisesti myös Tyrän kanssa.
Toivottavasti tuo reissu toteutuu, raporttia kirjoittelen kunhan on jotain
kirjoitettavaa.
Kaikki alkoi eräänä kauniina päivänä lokakuun lopulla kun selailin sekä
kalastus että kalamies.comien omavalmistevieheiden threadeja. Jollain kummalla tavalla mieleeni iskostui
ajatus noitten taideteosten siirtämisestä jälkipolville kirjalliseen muotoon. Tuo ensimmäinen idea sai
minut kirjoittamaan ensiksi hullusta ideastani kalamieheen. Yllätyksekseni huomasin aiheen alkavan
elämään omaa elämäänsä ja ottavansa tuulta alleen.
Muutaman päivän jälkeen teosta oltiin jo kovaa vauhtia "painamassa" ja kirjan
suunnittelu oli jo täydessä käynnissä. Itse olin edelleenkin hiukan yllättynyt sen muutaman
lauseen aiheuttamasta innostuksesta. Avauduin aiheesta alustavasti myös työpaikallani josta
näytettiin vihreätä valoa projektin suhteen vaikka se sitoisi omaa työpanostani myös merkittävästi.
Kerroin asiasta myös muutamalle kalastavalle ystävälleni ja he
ilmoittautuivat samantien vapaaehtoisiksi avustajiksi. Yritä nyt siinä sitten perääntyä....:) Nyt olin siis siinä tilanteessa että olin tekemässä kirjaa jonka tekemisestä
minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä. Aloitin omien ystävieni, tuttavieni,
työkavereitteni sekä asiakkaitteni kartoittamisen, josko heistä olisi apua tähän projektiin. Tutkin internetistä
kaiket yöt projektiin tarvittavia tietoja, ympäri virallisia instansseja. Olin pihalla kuin
lumiukko mutta päätin käynnistää projektin.
Seuraavat viikot menivätkin sitten leiskaillessa sivuja, koettaen hakea
sellaista ulkoasua johon voisin itse olla tyytyväinen. Painon kanssa käytiin keskusteluja
painotavasta, materiaaleista, painomääristä ja kaikesta painoon liittyvästä. Tuossa oli hauskaa se että
itse en tiennyt alussa edes mistä minun pitäisi heidän kanssaan keskustella.
Päätin laittaa alustavan kyselyn myös kalamies.comin puolelle ja sainkin
sieltä kiinnostuneen vastaanoton projektia kohtaan. Päätin laittaa molemmille keskustelupalstoille
vapaan ilmoittautumisen projektiin vieheentekijänä ja ilmoittautuneita tulikin n 50 kappaletta. Näin etukäteen katseltuna tuo ilmoittautujien joukko edustaa erittäin
korkeatasoista käsityötaitoa tällä vieheenteon rintamalla. Tuolla määrällä edetään kirjassa eteenpäin.
Tiedän sen että Suomessa on tuhansia muitakin vieheentekijöitä jotka eivät
noilla palstoilla käy, mutta tämän kirjan tarkoitus ei olekkaan kattaa koko valtakunnan
vieheentekijöitä. Minun omat voimavarani eivät riittäneet niin massiiviseen tutkiskeluun
valmistajien suhteen, toivottavasti joku vielä senkin tekee.
Se mitä tästä kirjasta tulee on tästä eteenpäin minun käsissäni.
Toivottavasti pystyn toteuttamaan oman haaveeni siitä mitä tätä tehdessäni lähdin toteuttamaan. Se täyttääkö se
teidän toiveenne arvon kalamiehet, jää nähtäväksi. Itsellä usko projektiin on vankkumaton, teen tämän valmiiksi
vaikka väkisin. Kaikkein hienointa tässä on ollut huomata että miten suuri voima ihmisissä on
kun he uskovat johonkin asiaan. Apua olen saanut kun olen sitä osannut oikein kysyä.
Jokaiseen asiaan jota en tiedä löytyy asiantuntija. Olen itsestäni huomannut että asioita saa aikaan
kunhan vaan tarpeeksi potkii itseään persuuksille. Olen funtsinut kirjan tekemistä, markkinointia,
leiskaamista, painamista, myyntiä.
Pirusti asiaa joista en tiedä kaikkea, pirusti asioita joista en tiedä
mitään. Kivaa on ollut, tiedän että kivaa tulee olemaan.
T:Haukkivesku
Haukkivesku vetää Nyt on paatti valmis vetouistelun harjoittamiseen. Kaiun sain asennettua eilen ja sitä on koekäytettykin jo. Ensimmäinen vetouistelusessio koko kalustolla tehtiin ison porukan voimin viime viikolla. Saaliiksi saatiin kaksi mitallista kuhaa jotka löysivät tiensä kalamestarin terävän puukon tielle. Kuhat: 53cm/1300g sekä 45cm/980g. Saajina ensikertalaiset kalamestari Tynkkynen ja omaa sukua jatkava poikani Vili, veneen kipparin jäätyä nollille. Kipparilla oli kovasti hommia jottei kerinnyt kunnolla kalastaa...:) Tarkoitus olisi hakea paikkatuntemusta kartan ja plotterin avulla. Malttamattomana tilasin kuitenkin paikalliset vedet tuntevat uisteluexpertit apuun ja lupautuivat savolaiseen tapaan näytellä paikkoja joista ovat jonkun kuulleen saavan kaloja.
Vappuaatto, tuo työväenjuhla joka saa koko maan sekaisin. Mennyt viikko on itseltä mennyt sekalaisten tunteiden myllerrellessä sisimmässäin. Kevään oma kalareissu meni persiilleen jäiden takia ja tuskaa lisää poikien vapun ajaksi osuvat kalareissu. Pasi ja Janne lähti reissuun jo alkuviikosta ja jo ensimmäisenä päivänä molemmat olivat saaneet isommanpuoleiset haukimammat veneen paremmalle puolelle. Nuo molemmat mammat jatkavat matkaansa kohti uusia seikkailuja. Loppuviikosta porukka paisui ja tuska itselläni paheni. Viesti kertoi kahdesta saadusta taimenesta hauen pyynnin sivussa... Töihin meno oli takkuista, päähän särki, harmitti. Kahden viikon päästä olisitarkoitus mennä mökille Kuopioon mutta jäätilanne estää senkin. Kalaan on silloin kuitenkin päästävä. Tämä kevät on lyönyt minua vasten kasvoja jo useamman kerran. Toivottavasti kesä ei ole yhtä ongelmallinen.
" Tänään perjantaina 31.03.06 on aikaa ensimmäiseen kalareissuun kaksi viikkoa. Muistan kun valmistelimme reissua aikaa reissuun oli vielä kolme kuukautta. Tuo aika tuntui ikuisuudelta katsellessani ikkunasta lumen leikkiä tuulen kanssa. Avatessani ikkunan, tuntien jäätävän tuulen kasvoillani, ajatellen loputtomalta tuntuvien päivien lipuvan vääjäämättömästi kohti kevättä. Tuossa kevään odottamisessa on oma tarunhohtoinen loisteensa. Kun kevättä odotellessa oli kulunut reilut kaksi kuukautta hiipi puseroon epätoivon rintaa puristava tunne joka johtui edelleenkin samasta näystä samaisen ikkunan ääressä. Samaisen ikkunan avutuessa sama tuuli puhalsi vihaisesti kohden lämpöpatterin lämmittämiä kasvoja. Vain ulkoa kantautuvissa äänissä oli havaittavissa pieniä muutoksia, linnunlaulua... Keli vaikutti edelleenkin talviselta, aamuisin piti pukeutua kuin keskitalvella, päivisin vaatteita vähennettiin auringon lämmittävien säteiden myötävaikutuksella kunnes iltaisin palattiin taas arktisempaan varustukseen. Nyt tämä viikko on tuonut mukanaan ensimmäisen kerran jolloin olen ollut "onnellinen" sateesta. Sade tuo mukanaan mahdollisuuden lumen/jään sulamisesta. Nämä viimeiset kaksi viikkoa ennen reissua ovat mukavia. Viimeiset hankinnat ennen reissua, pakkien järjestäminen, kalavälineitten vuotuinen huolto. Kun nämä asiat on tehty kahteen, kolmeen kertaan alkaa reissun todellinen odottaminen. Viimeisenä iltana uni ei maistu. Lähtöaamu on yksi niistä aamuista jolloin on erittäin mukava herätä herätyskellon riipaisevaan meteliin. Pomppaan kuin vieteri ylös samalla hypäten suorin vartaloin kohti verkkareita. Kamat kasaan ja ulos autoa odottamaan. Auton tullessa pihaan nousee poskille mukava kuumeen oloinen hehku. Tätä hetkeä on odotettu.Kamat autoon ja nokka kohti uutta päivää. Perinteinen olut on avattava heti jotta kalastuksen taika pysyy." T:Haukkivesku Jälkikirjoitus: Niin siinä sitten kävi että kevät vei voiton kalastajasta. Sama näky ikkunasta, lunta jäätä tuulta ja harmaata taivasta. Oma kevät kalastusreissu tyssäsi tähän, v....aa niin vietävästi. Samalta rupeaa vaikuttamaan talvilomaksi tarkoitettu toukokuun toinen viikko jolloin oli tarkoitus lähteä Kuopion mökille viikoksi, mutta näyttää siltä ettei jäät lähde silloinkaan. Täytynee pääsiäisviikonlopulle tarkoitetun kalastusreissun peruuntumisen aiheuttamaa mielipahaa lieventää pilkintäreissulla Kuopioon.
Kevät, tuo tavarahulluuden kultainen aika. Talven aikana siistittyjen muovisten rasioiden täyttäminen voi alkaa. Uutta jerkkiä Koivistolta, Jiolta. Uutta vaappua laatikkoon, muutama tarpeellinen lusikkahankinta sekä siima-show. Mikä saa kalastajan aina keväisin hamuamaan uusia vermeitä jo ennestään paisuneeseen kalastusvälinearsenaaliin? Onko se tuo kevään odotuksen tuoma jännite mikä saa veren virtaamaan ja aivojen hapenpuute joka saa mielen tarvitsemaan uusia välineitä? Itselläni tuo hankintojen suuntaaminen on kohdistunut kesäaikaan käytettävien haukki/kuha uistimien hankintaan. Mökin oston myötä tuli ostettua Bella 530 HT paatti, joka emännän hyväksynnällä varustetaan vetouisteluun soveltuvaksi. Targat, kelat, kelkat, vapa-kelasetit hankittu. Läppäri-plotteri projekti etenee, kaiku olisi hankittava, jonka jälkeen olisi paketti kesää varten kasassa. Kesä toivottavasti mahdollistaa tuon vetouistelun salojen palauttamisen mieleen. Onhan tuosta aktiiviajoista vierähtänyt kohta 15 vuotta. Viimekesänä Hirvosen Paulin (PJHIR) kanssa pääsin Paulin kotivesille uistelemaan ja itse tykästyin tuohon mukavaan tapaan kalastella lämpimässä kesäilmassa. Ensi kesänä tulee uisteltua etelä-Kallavedellä ja toivottavasti saisi edes jonkun kalan......
On taas se aika vuodesta jolloin kalastajansieluinen sisikuntani pursuaa hallitsematonta energiaa. Tarve tarkastella noita rasioihin piiloitettuja, talviuntaan viettäviä vieheitä kasvaa kevään edetessä. Keväässä on taas eloa. Kevättalven pakkastuulen purressa kasvoihin, auringon paisteen kuitenkin lämmittäen ne hetkellisesti, siirtyy ajatukseni kohti avovesikautta. Talven aikana tavara rasioissa on vaihtunut, määrä pysynyt suurinpiirtein samana. Siimoja vaihdellaan, keloja huolletaan. Ajatuksen tasolla käyn kevään ensimmäistä reissua läpi, tuntien merituulen kasvoillani, suolan huulillani. Kevään ensimmäisen reissun perinteikkään kalastuspaikan tunnelma piirtyy verkkokalvoille täynnä odotuksia, toiveita, tunteita. Ensimmäisestä reissusta on muodostunut jo aloitusrutiinit. Odotus aamuyöstä pihalla, lukematon määrä kalastukseen tarvittavaa välineistöä siistissä rivissä aamukasteen kastelemalla asfaltilla. Ylitsekiitävän hetken, auton ääniä kuunnellen, odottaen silmiini osuvaa auton valoa. Tuossa hetkessä on jotain maagista. Ensimmäiseen reissuun on aikaa vielä kuutisen viikkoa. Tuon kuuden viikon aikana tulisi pajamme tuottaa uusia luomuksia haukkien kiusaksi. Tsägä-vaapun rinnalle protovaiheessa oleva Tuur-jerkki. T:Haukkivesku
Tässä iltaa istuessa kalastus.com sivuilla surffaillessa tuli mieleeni ajankulun mystiikka. Kuinka hetki sitten pitkältä tuntunut keväänodotus muuttuu ränneistä tippuvan veden solinassa vain lyhyeksi ajanjaksoksi ennen kevään ensimmäistä kalastusreissua. Aurinko, joka tuo esiin kaikki kevään ensimerkit, paskanhajun, märän mullan tuoksun, nenään tunkeutuvan pölyn..... Unohtamatta aamuista linnunlaulua, tätä on kevät. Koko pitkä talvi sitä aika ajoin muistelee mennyttä ja odottaa tulevaa. Talven aikana saatoimme ilmoille ihkaoikean oman Tsäg-vaappumme jonka eteen on tehty pitkäjänteistä työtä jo muutaman kevään ajan. Koeuittoja tehdessämme tunsin itseni seisomassa veneen keulahomon paikalla tuulen hyväillessä kasvojani, lennättäen oman pajan tuotetta Kuningas-Haukken valtakuntaan. Kuinka sitten käykään, kun on oikean toiminnan aika. Sen kertovat (kuninkaat)/kuningattaret. Pitäisi vielä kevään aikana tutustua jerkkauksen saloihin. Niitäkin muutamia turattiin talven aikana. Itselläni on kevään ensimmäinen reissu todellista testiaikaa. Omia vaappuja, jerkkejä, spinnereitä ja lusikoita, kaikki ensikertaa tositoimissa....jännittää. Kaikesta tuosta edellämainitusta yritän taas tarinan muodossa kertoa jahka kevään ensimmäinen reissu on takana ja taas yksi kevät kalastuselämästäni on takanapäin. Ps. Matti nykästä lainaten: Kevät on LAIFFII T: Haukkivesku
On ollut pitkästä aikaa mukava katsella eteläisen rannikon jäätilannetta. Koko talvi ollut käytännössä "avovesiaikaa". Valitettavasti emme ole itse päässeet nauttimaan siitä. Meidän klubin poikien veneet on kylläkin nukkumassa ansaittua talviuntaan, odottaen kevään ensiauringon osumista jääriitteiselle metallipinnalle. Meikäläinen on aloittanut jo kevättä kohti pahenevan kalastusvälineitten huollon, tarkastelun ja järjestelyn. Uusia tarvikkeita on hankittu ja vanhoja laitettu kiertoon.Taas talven pimeinä tunteina ollaan Mäkyn kanssa puuhattu meidän omien haukkivieheitten parissa maalaten, lakaten ja suunnitellen uutta kevään ensi vesille. Tulipahan Immoselta tilattua kopiosorvattuja runkoja meitin yhdestä mallista. Sitten innostuimme myös jerkkien väsäämisestä. Muutamia aihioita ollaan saatu valmiiksi, painotus ja uintikokeiden aika on kunhan jonkunlainen avonainen vesilätäkkö jostain löytyy. Mikäli talvi tiukkenee on aika koeuittaa niitä avannossa... Tähänkin tarkoitukseen tuli tehtyä tarvikehankintoja kun kehuivat nuita vääräkätisten vermeitä jerkkaukseen sopiviksi. Kerrotaan lisää kun kevät lähestyy tämän hetkisistä projekteista ja niitten onnistumisista/ epäonnistumisista.... Kevään odotusta kaikille! T: Haukkivesku
Syksyn ensimmäiseen Haukkikeikkaan aikaa n. 4 viikkoa. Kesä meni ahvenkalastuksen parissa Kuusamon mökillä ja muutamalla kesäpilkintäreissulla Kuopiossa. Aitoon haukkikalaan ei päässyt kiireitten takia. Nyt kun syksyn ensimmäiseen reissuun on vielä aikaa tuo nelisen viikkoa alkaa odottaminen jo vaivaamaan päivittäisiä rutiineita. Pasin kanssa viimeisiä omavalmistevaappuja viimeistellään, siimoja vaihdetaan koukkuja teroitellaan. Tulipahan käytyä kalastusvälineostoksillakin, kun tuntui vielä jotain tarvitsevansa rasioiden täytteeksi. Odottamisen tuska kasvaa kahden viikon kuluttua, kun tulee poikien ensimmäinen yhteinen haukkikeikka. Itse jään rannalle ruikuttamaan kuin pikkupoika, joka ei äidiltään saanut ruikuttamaansa tikkaria. Että sapettaa, menee koko viikonloppu odotellessa puhelinsoittoa. Jokainen tekstiviestin saapumisen ääni pompauttaa rannalle jääneen kalastajan alun ylös sohvalta ja singauttaa kohti puhelinta, jonka toivoo viestittävän jotain muuta kuin kalatapahtumia. Tuon viikonlopun jälkeen olo helpottuu, on aika valmistautua omaan reissuun. Aikaa enää kaksi viikkoa. Alkaa mahdoton välineitten hypistely. Kaikki ylimääräinen aika käytetään varusteiden virittelyyn, niihin rasioihin piiloitettujen elottomien puupalojen liikutteluun. Kunpa kalastus olisi aina tälläistä. Mukavaa se on aina, mutta odottaminen antaa sille oman mausteensa. Kalastusviikonlopun ensimmäistä aamua jaksaa odottaa. Tavarat siistissä kasassa, aamuyössä yökasteen kastelemalla pihamaalla, odotellen autonvalojen osumista kosteaan betoniseinään. Kaukaa kuuluu liikenteen ääniä, niin mitäänsanomattomia tässä hetkessä. Auto kaartaa pihaan, varusteet autoon ja matkaan. Käsi kohti reppua ja perinteiseksi muodostunut reissun ensimmäinen kylmä olut huulille kun turvavyöt on kiristetty ja matka alkanut. N. kolme tuntia ja sitten ollaan kalassa. T: Haukkivesku
HaukkiBlogi 
