Tänään kaivan kalastusvälineeni makuuhuoneen kaapista. Kunhan perhe on
vaipunut unten maille, alkaa oma spirituaalinen hetkeni kalastusvälineitä
ihaillen. Tuon asian vuoksi talvi joka itselläni katkaisee kalastuksen, on
tervetullut asia omasta mielestäni. Kevään ensimmäinen kurkistus
viehelaatikoihin, keloihin, vapoihin...tunnen olevani kalassa.
Tunnen kuinka venhollani avaan uutta väylää läpi kaislikon joka kasvojani
raapien, pyrkii estämään etenemiseni. Tunne kuinka vapani taipuu ensimmäisen
heiton singotessa ilmojen halki kuningatar hauen valtakuntaan. Vapani
vieheestäni välittämä tunne siitä että jotain on tapahtumassa....
Reissun alkuun on vielä kaksi päivää
On keskiviikko 25.04.2007, istun työhuoneeni tietokoneen ääressä
kirjoittamassa tätä tarinaa tietoisena siitä että kevääni saattaa vierähtää
ilman kalastusta. Sieluuni sattuu, mutta tällä kertaa elämässä menee muut asiat
kalastuksen edelle.
Yleensä keväisin olemme kokoontuneet kalaporukan kanssa yhteen ja nauttineet
viikonlopusta hyvän ruoan ja juoman tuoman lisän kera. Tämä kevät oli omalta
kohdaltani poikkeus jo pitkissä perinteissä. Ensimmäinen kevät jolloin en ole
vielä purkanut talven jälkeen kalastusvälineitäni, sen tuoman pahanolon takia.
Päätin kopaista kepillä jäätä ja anoa kalastavilta nettitovereilta vapautusta
tuosta pahanolon tunteesta. Laitoin anovan ilmoitukseni kalamies.com sivustolle.
Jo muutamassa päivässä oli halukkaita ilmaantunut jotka halusivat olla
mahdollistamassa Haukkiveskun kevätperinteen jatkuvuuden. Tarkoitus olisi ensi
sunnuntaina mennä kalaan Samthemanin ja mahdollisesti myös Tyrän kanssa.
Toivottavasti tuo reissu toteutuu, raporttia kirjoittelen kunhan on jotain
kirjoitettavaa.
Kaikki alkoi eräänä kauniina päivänä lokakuun lopulla kun selailin sekä
kalastus että kalamies.comien omavalmistevieheiden threadeja. Jollain kummalla tavalla mieleeni iskostui
ajatus noitten taideteosten siirtämisestä jälkipolville kirjalliseen muotoon. Tuo ensimmäinen idea sai
minut kirjoittamaan ensiksi hullusta ideastani kalamieheen. Yllätyksekseni huomasin aiheen alkavan
elämään omaa elämäänsä ja ottavansa tuulta alleen.
Muutaman päivän jälkeen teosta oltiin jo kovaa vauhtia "painamassa" ja kirjan
suunnittelu oli jo täydessä käynnissä. Itse olin edelleenkin hiukan yllättynyt sen muutaman
lauseen aiheuttamasta innostuksesta. Avauduin aiheesta alustavasti myös työpaikallani josta
näytettiin vihreätä valoa projektin suhteen vaikka se sitoisi omaa työpanostani myös merkittävästi.
Kerroin asiasta myös muutamalle kalastavalle ystävälleni ja he
ilmoittautuivat samantien vapaaehtoisiksi avustajiksi. Yritä nyt siinä sitten perääntyä....:) Nyt olin siis siinä tilanteessa että olin tekemässä kirjaa jonka tekemisestä
minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä. Aloitin omien ystävieni, tuttavieni,
työkavereitteni sekä asiakkaitteni kartoittamisen, josko heistä olisi apua tähän projektiin. Tutkin internetistä
kaiket yöt projektiin tarvittavia tietoja, ympäri virallisia instansseja. Olin pihalla kuin
lumiukko mutta päätin käynnistää projektin.
Seuraavat viikot menivätkin sitten leiskaillessa sivuja, koettaen hakea
sellaista ulkoasua johon voisin itse olla tyytyväinen. Painon kanssa käytiin keskusteluja
painotavasta, materiaaleista, painomääristä ja kaikesta painoon liittyvästä. Tuossa oli hauskaa se että
itse en tiennyt alussa edes mistä minun pitäisi heidän kanssaan keskustella.
Päätin laittaa alustavan kyselyn myös kalamies.comin puolelle ja sainkin
sieltä kiinnostuneen vastaanoton projektia kohtaan. Päätin laittaa molemmille keskustelupalstoille
vapaan ilmoittautumisen projektiin vieheentekijänä ja ilmoittautuneita tulikin n 50 kappaletta. Näin etukäteen katseltuna tuo ilmoittautujien joukko edustaa erittäin
korkeatasoista käsityötaitoa tällä vieheenteon rintamalla. Tuolla määrällä edetään kirjassa eteenpäin.
Tiedän sen että Suomessa on tuhansia muitakin vieheentekijöitä jotka eivät
noilla palstoilla käy, mutta tämän kirjan tarkoitus ei olekkaan kattaa koko valtakunnan
vieheentekijöitä. Minun omat voimavarani eivät riittäneet niin massiiviseen tutkiskeluun
valmistajien suhteen, toivottavasti joku vielä senkin tekee.
Se mitä tästä kirjasta tulee on tästä eteenpäin minun käsissäni.
Toivottavasti pystyn toteuttamaan oman haaveeni siitä mitä tätä tehdessäni lähdin toteuttamaan. Se täyttääkö se
teidän toiveenne arvon kalamiehet, jää nähtäväksi. Itsellä usko projektiin on vankkumaton, teen tämän valmiiksi
vaikka väkisin. Kaikkein hienointa tässä on ollut huomata että miten suuri voima ihmisissä on
kun he uskovat johonkin asiaan. Apua olen saanut kun olen sitä osannut oikein kysyä.
Jokaiseen asiaan jota en tiedä löytyy asiantuntija. Olen itsestäni huomannut että asioita saa aikaan
kunhan vaan tarpeeksi potkii itseään persuuksille. Olen funtsinut kirjan tekemistä, markkinointia,
leiskaamista, painamista, myyntiä.
Pirusti asiaa joista en tiedä kaikkea, pirusti asioita joista en tiedä
mitään. Kivaa on ollut, tiedän että kivaa tulee olemaan.
T:Haukkivesku
Loppusyksy on sitä aikaa, jolloin traileriveneilijä on voimissaan. Jos vielä löytyisi aikaa, niin avovesikautta voisi jatkaa niin pitkään kuin vapaata vettä vain vähänkin löytyy. Pojat kävivät viime viikonloppuna kalassa (enkä itse päässyt, kun työ & asiakkaat taas häiritsivät harrastustoimintaa. Onneksi saivat vain nelikiloisia :)). Tänä viikonloppuna (25.11-26.11) oli tarkoitus lähteä kalaan molempina päivinä, varsinkin kun sain molemmat päivät diilattua vapaaksi sekä työn ja perheen puolesta. Arkiviikko oli kuitenkin työntäytteinen ulkomaanmatkoineen ja kaikkineen, että oli pakko ottaa henkilökohtaista takapakkia lauantain osalta. Enkä olisi päässyt matkaan lauantai-aamuna kuitenkaan, koska joku törppö torppasi vaimokkeeni ajaman automme kylkeen vähintään neljääkymppiä Kisahallin parkkipaikalla vasemmalta käsin väärällä kaistalla perjantai-iltana iltaseitsemän aikaan. Molemmat kuljettajan puoleiset ovet melko rusinana plus takapala myös lienee vaihdettava. Sijaisauto on luvassa, mutta saan sen käyttöön vasta myöhemmin tänään, jossa ei tällä varoitusajalla saatuna tietenkään ole vetokoukkua. Noo, onneksi vene on vesillä ja ehdin ehkä jo seuraavaa keikkaa varten neuvotella vetokoukullisen auton, jos omani ei ole vielä korjaamolta valmistunut.
Kolmen ryhmä on kuitenkin kalaan tänään jo lähtenyt ja jännittyneenä odottelen tuloksia, koska itse pääsen mukaan vasta sunnuntaina. Koko syksy on ollut melko kummallinen kaikkine sään- ja ilmastonvaihteluineen, mutta tänä viikonloppuna olemme päättäneet ottaa revanssin. Raporttia tietenkin tulee tänne sunnuntain jälkeen, kun reissut saadaan pakettiin.
Hauenkalastajan vuosi on lujasti kaksijakoinen sesonkinen ollessa aikaisin keväällä ja myöhään syksyllä. Niinpä näiden jaksojen tuskainen odottelukin jakautuu helmi-maaliskuuhun ja nyt syksyllä syyskuun ja alku-lokakuun kärvistelyyn. Mitä myöhempään voi sesonkia edeltävän välinehiplailun ja -valmistelun siirtää, sitä lyhyempi on tuskaisan odotuksen määrä sesongin ensimmäistä reissua odotellessa. Tässähän ei ole sikäli mitään uutta, tämähän on todettu näissä blogeissakin jo monta kertaa.
Myös säätilanteen ja -ennusteiden seuraaminen ennen haukisesonkia on tiivistä - keväällä jäiden sulamisen ja syksyllä vesien viilenemisen suhteen. Esimerkiksi 'Duo Perfecton' kotisataman ulkopuolella eteläisellä Suomenlahdella meriveden lämpötila oli vielä viikko sitten 19-20 astetta. Seuraavallekin viikolle on ennustettu yli kahdenkympin päivälämpötiloja, mikä ei tietenkään ole hauenkalastuksen kannalta mitenkään hyvä asia, kun ensimmäinen haukikeikka on jo alle kuukauden kuluttua. Ja koko kesä 2006 on muutenkin ollut jotenkin poikkeuksellinen jatkuvine lämpöaaltoineen. Haukimies ei saa perhe- ja työympäristössään kovinkaan helposti ymmärrystä toivoessaan kylmeneviä öitä saati perkeleellistä pohjoismyrskyä pääutislähetyksen säätiedotetta manaillessaan. Sitä täytyy kuitenkin Ilmojen Haltijalta toivoa, jotta saataisiin hauki liikkeelle ennen syksyn haukikeikkoja.
HaukkiBlogi 
